Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N

LC Hiekkaharju-Sandkulla

Kohti Kestävää Kehitystä, blogi 53, 11.10.2019 Pertti Ratia

Maapallolla on käynnissä neljä erillistä tuhoavaa kehityskulkua.
Niiden yhteisvaikutus saattaa olla ihmiselle 
ylivoimainen?

 

Ilmastonmuutos on merkittävä ja jo yksistään tuhoisa, mutta samanaikaisesti sen kanssa tapahtuvat muut valtavat kehityssuunnat saattavat yhdessä aiheuttaa täysin ennakoimattomia tilanteita eri puolilla maapalloa.  Näistä tapahtumista on SPR:n kansainvälisten asioiden johtotehtävissä työskennellyt Pekka Reinikainen tehnyt havaintoja.

 

EU ja YK ylläpitävät globaalia INFORM-listausta, johon tallennetaan tiedot 50:n eri muuttuvan tekijän avulla valtioryhmien riskikehityksistä. Tämä laaja kehitysseuranta on paljastanut 4 kansainvälistä eri kehityskulkua, joista monin paikoin jo yksittäisetkin ovat tuhoisia. Nämä globaalit tekijät ovat: Monet riskikeskittymät, väestönkehitys erityisesti eräillä alueilla, luonnon tilan muutokset ja ilmaston muutos. Näiden kehityssuuntien keskinäinen vuorovaikutus kertoo paljon toteaa Reinikainen.

 

Tämän Inform-listauksen kärjessä esiintyvät toistuvasti vuodesta toiseen samat maat. YK on pitänyt vuodesta 1971 alkaen tätä vähiten kehittyneiden maiden listaa. Siihen kuuluu 47 maata, joista vain 5 on tarkasteluaikana päässyt ” nousemaan” pois listalta. Afrikan mantere näyttää tämän seurannan valossa vaikealta. Siellä on 55 itsenäistä valtiota. Näistä 21 maata on jokaisen viiden aihealueen seurantalistan kärjessä. Reinikainen toteaa tämän olevan poikkeuksellista.

Voidaan siten todeta ainakin tällä perusteella että Afrikkaan sijoitetut panostukset eivät ainakaan vielä ole tuottanee toivottua tulosta. Asiat ovat monimutkaisia ja mittavia joten pitkämielisyys on valttia.

 

Maapallon väkiluku on tällä hetkellä reilut 7,7 miljardia ihmistä. Vuoteen 2100 arvioidaan väkimäärän nousevan pitkälti yli 11 mrd:een, jossa ei ole vielä täysimääräistä ” korkoa korolle” lukua. Maailman väestömäärä kasvaa kuitenkin Afrikassa nykyisestä n. 1.3 mrd:sta vuoteen 2100 jopa lähelle 5 miljardia.  Jos  näin tapahtuu, toteutuu tuolla mantereella sekä suuri riskikeskittymä että moniongelmaisuus.

 

Metsien vääränlainen hakkaaminen ja hoitamattomuus aiheuttavat monia ongelmia, joiden ratkaisu ja korjaaminen on mahdollista, mutta se ottaa niin paljon aikaa, että tuhoisat vaikutukset ovat mittaamattomia.

Tämä johtuu paljolti luonnon ja metsänkasvun prosessien ymmärtämättömyydestä. Tämän vuoksi ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen liittyy suuria riskejä.

 

Ilmastokriisillä on merkittävä vaikutus kaikkiin edellä esitettyihin kehityssuuntiin. Ilmastonmuutos vaikuttaa koko maapallolle.

Ihmiskunnan ruokahuollon vaikeutuminen on laajalti vaikuttava tekijä. Maapallon täytyy pystyä tuottamaan ravintoa enemmän kuin nyt jotta  lisääntyvä väkimäärä saadaan ravittua. On arvioitu että nälkiintyneet joukot lähtevät liikkeelle liian vähäisen ravinnon vuoksi.

Tästä on välittömänä seurauksena humanitäärinen kriisi, jolla saattaa olla monitahoiset turmiolliset seuraukset. Tässä tilanteessa voidaan havaita että pahimmat alueet ovat sellaisia, joissa luonnolliset kasvuolosuhteet ovat hyvät.

 

Näitä asioita seuratessa Reinikainen on todennut ettei riitä maapallon lämpenemisen pysäyttäminen alle 1,5 asteeseen sillä kehitys on monilta osin jo käynnissä.  Jos tässä ei onnistuta muuttuu kehityskulku hallitsemattomaksi. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että kehitys on mahdollista pysäyttää, aikaa on mutta ei paljon.

 


 

Ilmastonmuutosta lähdetään torjumaan keinotekoisella fotosynteesillä.  Auringonvalosta on mahdollista tuottaa luontoa matkimalla hiilineutraalia, uusiutuvaa energiaa.

 

Keinotekoinen yhteyttäminen, fotosynteesi on menetelmä, jota monet tiedeyhteisöt ympäri maapalloa kehittävät. Itse fotosynteesi on tapahtuma, jossa auringonvalon energia sitoutuu veden ja hiilidioksidin voimin kasvien hiilivety-yhdisteisiin. Tämän prosessin seurauksena syntyy happea.  Suomessa Tampereen yliopisto on panostanut tähän voimakkaasti.

 

Tutkijoiden tavoitteenahan on kehittää keinotekoisen fotosynteesin avulla menetelmä, jolla aurinkoenergiavoimaloissa tuotetaan uusiutuvaa energiaa auringonvalosta, ilmakehästä otetusta hiilidioksidista ja vedestä. Kehittämistä toteutetaan kahden professorin, Mika Valdenin ja Mircea Guinan johdolla.

 

Luonnon fotosynteesissä ei ole tiedemiesten mukaan muuta vikaa kuin tehottomuus. Kasvikunta luonnossa pystyy tuottamaan auringonvalosta energiaa vain noin yhden prosentin teholla toteaa prof. Valden. Nyt tavoitellaan monikymmenkertaista tehoa. Tähän pyritään Valdenin työryhmän ohutkalvo- ja katalyyttisaamisen yhdistämisellä prof. Guinan ryhmän tehokkaisiin aurinkokennoihin. Nämä kennot muuttavat auringonvalon  keinotekoisen fotosynteesin tarvitsemaksi sähkötehoksi.

 

Kennojen tuottamaa sähkövirtaa käytetään synnyttämään pintakatalyysireaktioita. Nämä ovat periaatteessa hyvin luonnon fotosynteesin kaltaisia. Lähtöaineena käytetään vettä ja hiilidioksidia kuten luonnossa. Niistä tuotetaan auringon energian avulla monia aurinkopolttoaineita kuten metanolia.

 

Aurinkoenergiavoimala koostuu kymmenistä tuhansista peileistä kohdistettuna ns. keräintorniin. Tämä on Tampereella työn alla. Nämä eroavat omakotitalojen katoilla olevista kennoista siten, että nämä kotitalojen piipohjaiset paneelit tuottavat suoraan vain sähkötehoa.

 

Prof. Guinan työryhmän valmistamien kennojen hyötysuhde on jo nykyisellään 40 %:n tasoa. Näiden moniliitoskennojen salaisuus on yhdistepuolijohteista kootuissa kerroksissa, jotka siivilöivät auringonvalon spektristä tehokkaasti talteen eri aaltopituuksilla aina ultravioletista infrapunaan.

 

Tamperelaistutkijoiden tavoitteena on saada  aurinkopolttoaineyksikön ensimmäinen prototyyppi valmiiksi n. 2021. Tämän jälkeen alkaa testaus ja tarvittavien yhteistyökumppanien hakeminen. Tutkimushanke on saanut apurahaa  1.3 milj. e Jane ja Aatos Erkon säätiöltä.

 


 

Hiilidioksidin poistoon ilmasta on monta keinoa. Puiden istuttaminen on laajassa mittakaavassa sekä toimiva että ehkä helpoimmin toteutettavissa. Olipa menetelmä mikä tahansa, toteutuksella alkaa olla jo kova kiire.

 

Eräs tämän hetken näkyvämpiä toimia metsittämiseen on meneillään. Se alkoi taideprojektista taiteilija Nina Backmanin käynnistämänä Miljoonan Puun Talkoot-

nimisenä aktiviteettina. Tässä talkoohankkeessa ovat toimijoina mm. Silence Project Harvialan   taimitarhat, suunnittelutoimisto Måndag, Helsingin kaupunki, Viherympäristöliitto ja Syke ja monet muut talkoolaiset.

 

Taimia jaettiin veloituksetta halukkaille Kiasman pihalla ja halukkaita riitti. Eri puolilla maapalloa  tapahtuu metsissä huolestuttavia asioita. Eräs näkyvimpiä on Brasilian sademetsien suuressa mittakaavassa tapahtuva polttaminen, kaskeaminen. Tämän tuloksena arvioidaan esimerkiksi elokuussa poltetun Ahvenanmaan kokoinen alue, jota tuskin tullaan koskaan metsittämään.

 

Metsien lisääntyvät taudit ja tuholaiset aiheuttavat metsien tuhoa mm.  puiden kasvun vähentämistä ja sitä kautta puiden nopeaa kuivumista pystyyn. Myös monilla alueilla myrskyt ovat tuhonneet metsää. Esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Tsekissä metsistä on jouduttu kaatamaan harsuuntunutta puuta n. 70 milj. m3. Tuolla alueella on ollut jo toinen kuiva kesä, joka osaltaan aiheutti tuhohyönteisten invaasion.

 

Keskeisessä Euroopassa on metsiä jouduttu hakkaamaan 5 kk:n aikana yhtä paljon kuin normaalisti koko vuotena toteaa tämän Saksan Bambergin alueen metsänomistajaliiton puheenjohtaja Angelika Morgenroth huolestuneena. Kuivuus on tuhonnut metsää massiivisesti eikä tällaista ole ennen nähty.

 Ennätyksellisiin metsätuhoihin on johtanut kuivuuden, hyönteistuhojen, sienien ja myrskytuhojen yhteisvaikutus. Tämä uusi tilanne on aiheuttanut paineita myös puunkorjuupuolelle. Esimerkiksi kirjanpainajatoukkien tuhoamat puut on saatava nopeasti pois ja uudet taimet mahdollisimman nopeasti kasvun alkuun.

 

Saksan metsien edellinen katastrofi oli 1980 -luvulla joka oli happamista sateista johtunut puiden harsuuntuminen. Baijerin metsänomistajaliiton asiantuntija Barbara Weindner kertoo viime kesän lämpötilojen olleen 30 asteen tienoilla. Samanaikaisesti sateet ovat jääneet muutamaan päivään ja myrskyt ovat yleistyneet ja tuhot olleet melkoisia.  Sillä on myös ollut Saksassa vaikutusta puutavaran hintoihin.

 

On selviö että tarvittava taimimäärä lisääntyy sillä puiden tehollinen kasvuaika on näidenkin tapahtumien vuoksi lyhentynyt. On entistä tärkeämpää saada kasvukelvoton puusto pois ja uutta kasvustoa tilalle, sillä heikosti kasvava puu  ei tarvitse niin paljon hiilidioksidia kuin terve kasvava puu, joka on  tehokas hiilinielu.

 


 

Minnesota tuottaa sähköstä jo 25 % uusiutuvana.  Tuolla alueella nettomittarointi ja puistovoimala ovat tuttuja. Tuuli, aurinko ja kaasu ovat paikallisvoimaloiden energialähteitä

 

Minnesotan osavaltiossa on  kaksi tariffiperustetta sähkön hinnoittelussa. Nämä ovat nettomittarointi ja Value of solaria.  Nettomittarointi tarkoittaa sitä että sähkönkuluttaja saa saman hinnan sähköyhtiölle takaisin myymästään sähköstä kuin mitä joutuu maksamaan sähköä kulutukseen ostaessaan. Tämä on Minnesotassakin vasta noin vuoden vanha käytäntö, jota on kokeiltu pidemmän aikaa yhden sähkölaitoksen alueella.

 

Value of solaria toimii siten että verkkoon takaisin myydyn sähkön hinta on kiinteä. Tämä tariffi perustuu sopimushetken hintatasoon. Tämä on omiaan helpottamaan kuluttajan investointien tekemistä. Minnesotassa takaisin ostettava hinta on niin hyvä että paneelien hankintahinta saadaan kuoletettua jopa kuudessa vuodessa . Aurinkovoimalan kennojen arvioidaan kestävän toimintakuntoisina tämän hetken tietojen mukaan 25 vuotta.

 

Tällainen pienvoimala voi saada jonkinlaista korvausta siitä jos sähköä tuotetaan enemmän kuin kulutetaan kertoo Pat Duncanson Minnesotasta. Hänellä on vajaa vuoden käytössä ollut aurinkokennovoimala. Hän arvioi että kuluvana vuotena  sähkölaskua ei tule ollenkaan.

 Minnesotassa pidetään merkittävänä että paikallisesti tuotettu energia vähentää siirtokustannuksia ja siirtohävikkiä. Täten myös verkon kululuminen ja verkoston huoltotyöt vähenevät merkittävästi. Tämä on seikka, jota Suomessa ei ole julkisesti painotettu. Minnesotan osavaltio on päättänyt että v. 2020 jokaisen sähköyhtiön myymästä sähköstä 1,5 % pitää olla tuotettu aurinkopaneeleilla.

 


 

Suomalaisen maidon metaanipäästöt ovat laskeneet 50 vuodessa 30 %. Suomen lehmien hiilipäästö on  n. 1 kg, koko maailman n. 2,5 kg ja afrikkalaisen 6-7 kg tuotettua maitolitraa kohti laskettuna.

 

Paitsi suomalaiset lypsylehmät saavat myös hoitajat ja hoitomenetelmät täydellisen synninpäästön metaanipäästöasiassa. Suomalaisen lehmän metaanipäästöt ovat laskeneet 34 % maitokiloa kohti kertoo osuusunta Faban toimitusjohtaja Antti Latva-Rasku. Tätä synninpäästöä toivovat osalleen myös maidonjuojat.

 

Todennäköisesti tähänastinen väärinymmärrys on johtunut väärästä laskutavasta.  Tähänastinen vertailulaskelma on suoritettu lehmää kohti. Ainoa oikea tapa laskentaperusteeksi on kuitenkin tuotettua määrää, eli tässä tapauksessa maitokiloa kohti.

 

Yhden maitokilon tuottamiseen kului v. 1969 rehun kuiva-ainetta 1,29 kg mutta nyt vain 0,85 kg. Keitys on melkoinen. Samaan aikaan eläimen rehunkäyttöä on tehostanut maidontuotannon nousu. Nämä kansainväliset vertailut on tehty YK:n elintarvikeosasto FAO:n toimesta. Päästömääriin vaikuttavat olennaisesti monet eri tekijät. Näitä ovat mm. ilmasto, tuotostaso, poikimaväli, lehmien elin-ikä, käytetyt rehut ja myös EU:n laskelmassa painottama rehuntuotannon vaatima maankäytön muutos.

 

On mahdollista että tämä laskelma todellisuudessa on suomalaiselle Mansikille laskelmia edullisempi, sillä Suomessa valtaosa käytetystä naudanlihasta on lypsykarjan lihaa, siis ” ravintolakielellä riimihärkää”. Monissa muissa maissa laajoilla laitumilla kasvatetaan syötäväksi aiottu nautaa suoraan teurastukseen. Nykyään näitäkin on jo Suomessa mm. suurisarvien Ylämaan karja, joka hyödyntää

karujakin laitumia ja pystyy elämään ulkona ympäri vuoden.

 

 

Pertti Ratia

Lions Club Hiekkaharju- Sandkulla ry.

Suomen Lions-liitto ry Suomen Lions-liitto ry N-piiri N-piiri
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin